Hiekkalaatikko ja pienoishahmoja.

Lapsille ja nuorille leikki on luonnollinen tapa oppia käsittelemään, ymmärtämään ja ratkaisemaan ongemia ympärillään. Leikkisä mieli ja mielikuvitus ovat tärkeitä, jotta voimme kehittyä tasapainoisesti ja ne mahdollistavat sen, että osaamme lähestyä ongelmia tai tilanteita luovasti. Tällöin on mahdollista löytää yllätyksellisiä ja luovia ratkaisuja lukitussa tilanteessa.

Uudet tulokset aivotutkimusten alueella näyttävät, että on välttämätöntä osata leikkiä kaikilla oppimisen alueilla. Matematiikka ja kielet ovat esimerkkejä alueista, joissa leikkisä asenne (ulkoinen ja sisäinen) mahdollistaa sen, että oppiminen on sekä hauskempaa että nopeampaa.

Hiekkaterapia auttaa tilanteissa, joissa lapsi ei osaa leikkiä tai on keskittymisvaikeuksia ja ongelmia koulussa. Jos lapsi jatkuvasti riitelee sisaruksien kanssa, kiusaa tai häntä kiusataan koulussa, hiekkaterapia auttaa lasta löytämään erikoistaitojaan ja mieltymyksiään. Lapsi, joka on kokenut traumaattisia ja vaikeita tilanteita tai sairauksia ja menetyksiä, osaa yleensä kertoa hyvin vähän tai ei mitään kokemuksistaan. Hän osaa kuitenkin yleensä esitellä vaikeat tilanteet hiekassa. Työ tai leikki hiekassa auttaa hänet työstämään kokemuksiaan ja pääsemään niiden yli. Tämän jälkeen hän voi käyttää energiansa nykytilanteeseen.

Leikki on lapsille ja nuorille luontainen toiminta, sitä ei tarvitse oppia. Työskentely hiekassa on mieluisa eikä tunnu terapialta, sillä se on hauskaa. Siksi hiekkaterapia on paras ja usein myös nopein terapiamuoto lapsille. Terapiamuoto on Dora Kalffin keittämä. Kalff oli C.G. Jungin oppilas. Tänä päivänä hiekkaterapiaa käytetään monen erilaisten ongelmien hoidossa, kaikissa ikäryhmissä ja on käytössä monessa maassa.

Nuoren naisen tekemä hiekkakuva.

Välineisiin kuuluu kaksi hiekkalaatikkoa, toisessa on kuivaa ja toisessa märkää hiekkaa. Sen lisäksi on erilaisia pienoishahmoja: ihmisiä, kaikenikäisiä eri maanosista ja ammateista, eläimiä, rakennuksia, taloustavaroita, autoja ja muita liikennevälineitä, kasveja ja puita, ja paljon muuta. Hiekka sinänsä on tärkeä. Hiekkaan piirtäminen on helppoa, hiekan kaataminen kupista toiseen on kiehtovaa. Leikki hiekassa vahvistaa lasten itsetuntoa ja hienomotoriikka. Lapsi, joka ei mielestään osaa piirtää tai on epävarma, huomaa pian, että hän helposti saa hienonnäköisiä hiekkakuvia ja hiekkamaisemia aikaiseksi, hän on ylpeä kuvistaan.

Hiekkaterapiaa ei ohjata, se tarkoittaa sitä, että lapsi itse tietää mitä hänen tarvitsee tehdä juuri silloin. Käytännössä hiekkaterapiaan sisältyy myös taide- ja leikkiterapia. Joskus lapsi on täysin syventynyt hiekkamaiseman rakentamiseen, seuraavan tapaamisen aikana on ehkä tärkeätä muotoilla jotakin savesta tai leikkiä kauppaa.

Hiekkaterapia toimii terapeuttisesti siten, että se tarjoaa lapselle suojatun tilan jossa hän saa ja osaa työstää pelottavia ja vaikeita tilanteita. Terapeutti luo läsnäolollaan turvallisen ympäristön ja toimii katalysaattorina muutoksille. Silloin on mahdollista harjoitella vaikeita tilanteita ja uusia käyttäytymistapoja hiekan ja hahmojen avulla. Harjoittelun avulla lapsi kerää rohkeutta. Lapsi päättä itse kuinka paljon yksityiskohtia vaikeasta tilanteesta hän osaa näyttää ja käsitellä juuri silloin.

Lapsen ei ole pakko puhua asioista tai selittää miksi jokin pelottaa, tai miksi hän on vihainen tai pelkää. Tämä tarkoitta sitä, että myöskin lapsi, joka jostakin syystä ei halua tai ei osaa puhua voi näin ilmaista itseään.

Osa 11vuotiaan tekemästa hiekkakuvasta.

Leikki hiekassa auttaa lasta ilmaisemaan tunteita, muistoja ja elämyksiä jolle lapsella ei ole sanoja. Tämä pätee myös aikuisille hiekkaterapiassa. On elämyksiä jolle lapsella ei vielä ole sanoja tai ei osaa selittää. Tärkein osa elämyksestä on yleensä esitettävissä hiekkakuvan avulla, hamojen avulla tai ilman. Siihen saattaa olla tarve useille hiekkakuville.

Paranemisessa lapsi työstää ongelmiaan leikkimällä. Usein tämä näkyy kertomuksena hiekassa, piirroksissa. Harvoin lapsi osaa sanoin selittää miksi hänellä on vaikea olla, on surullinen tai vihainen. Ja usein ei löydy vaikeuksiin selitystä, eikä selitystä tarvita, jos olo paranee ja lapsi voi hyvin. Kun lapsi mieluummin leikkii pihalla muiden lasten kanssa kun tulee terapiaan se voi olla merkki siitä että terapian tarve on ohi.

Margareta Ehnberg-Vital
margareta@ehnberg.net

Kirjallisuus:

Bradway, Katherine. “Developmental stages in children’s sand worlds.” In: Sandplay Studies – Origins, Theory and Practice. Bradway, K., Signell, K.A., Spare, G.H., et.al. Boston: Sigo Press, 1990Boik, Barbara and E. Anna Goodwin. 2000. Sandplay therapy. London: W. W. Norton & Company, 2000.
Gonthard von, Alexander. Theorie und Praxis der Sandspielstherapie. Stuttgart: W. Kohlhammer, 2007.
Pattis Zoja, Eva. “Sandplay.” In: Jungian psychoanalysis, Murray Stein, ed. Chicago: Open Court, 2010.