Sanattomia muistoja, hiekkaterapiaa aikuisille
Sandplay therapy, eli hiekkaterapia, on luova, taiteellinen, ei-sanallinen terapiamuoto.
Dora Kalffin kehittämä terapiamuoto perustuu hänen opettajansa, psykoanalyytikko C.G. Jungin, oppeihin. Alun perin terapiamuoto kehitettiin auttamaan sairaita lapsia. Nykyään sitä käytetään kaikkialla maailmassa terapiamuotona kaikenikäisille monen eri ongelman hoidossa.
Aikuisille hiekkaterapia on sopivinta silloin, kun haluaa työstää muistoja ja ongelmia, jotka ovat keskusteluterapian ulottumattomissa. Näin voi olla esimerkiksi, jos on ollut traumaattisia tai vaikeita kokemuksia iässä, jossa sanoja ei vielä ollut. Muistot ovat tällöin säilyneet kehomuistoina ilman verbaalista yhteyttä. Muistot voivat esiintyä jännityksinä tai kipuina. Ne voivat yhtäkkiä palautua äänien, tuoksujen, kosketusten tai uusien samankaltaisten kokemuksien kautta. Näissä tapauksissa automaattinen reaktio saataa olla yllättävän voimakas ja hämmentävä, eikä itse tilanteeseen sopiva.
Nämä muistot eivät ole sanoihin puettavia eivätkä niihin pääse sanoin. Muistot voivat olla peräisin vaikeasta syntymästä tai aikaisista onnettomuuksista ja sairauksista. Myös myöhemmät traumaattiset kokemukset (onnettomuus, sota, menetys) voivat olla vaikeita ilmaista sanoin niiden vaikeuden takia. Näissä tapauksissa sanattomuus ei ole este; hiekkaterapia toimii hyvin ilman puhetta tai yhteistä kieltä terapeutin kanssa.
Hiekkaterapian välineisiin kuuluu kaksi hiekkalaatikkoa, toisessa on kuivaa ja toisessa märkää hiekkaa, sekä kokoelma erilaisia pienoismalleja: ihmisiä, eläimiä, taloja, kulkuneuvoja, luonnonmateriaaleja ja paljon muuta. Juuri tilanteeseen sopiva, tyydyttävä kuva on helppo rakentaa siinä hetkessä, pienosmallein tai ilman.
Hiekkatyön hiljainen prosessi mahdollistaa kuuntelemaan sisäänpäin, kehoa ja mieltä, tiedostamaan mitä täytyy tehdä ja olla. Tarvitsenko kuivaa tai märkää hiekkaa? Pienoismalleja? Mitä malleja? Koska kuva tai prosessi on valmis? Työ mahdollistaa yhteyden luomisen muistoihin, jotka eivät olleet tietoisia, tai eivät vielä ole tietoisia. Kun yhteys on luotu, muistoja voi työstää ja muokata. Terapeutin rooli on todistaa ja joskus ohjata. Sanallinen tulkinta ei aina ole tarpeen.